Suomen rahtihinnat kallistuisivat jopa 50 prosenttia.

EU:n komissio on tuomassa Ensi kesäkuussa esitystä rikkidirektiivin muutoksesta, joka koskettaa vahvasti suomalaista kauppaa. Muutos tarkoittaisi, että Suomen merirahtihinnat nousisivat merkittävästi, noin 30–50 prosenttia.

Jos komission esitys valmistuu kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n päätösten mukaisesti, se tarkoittaa Suomen tuonti- ja vientikaupalle käytännössä siirtymistä merenkulussa raskaasta polttoöljystä dieseliin ja kuljetushintoihin jopa 50 prosentin korotuksia vuoden 2015 alusta alkaen. Luku ei ole pieni, kun ottaa huomioon, että 70 prosenttia Suomen tuonnista tapahtuu meriteitse. Dieseliin siirtymisen kustannusvaikutus olisi erilaisten arvioiden mukaan 200 miljoonasta 1,2 miljardiin euroon vuodessa öljyn hinnan vaihtelun mukaan.
Suomessa erityisesti tekninen kauppa joutuisi muutoksen maksumieheksi.

– Me palvelemme suomalaista teollisuutta kuten terästeollisuusklusteria, johon tämä iskee. Suomi on Euroopasta katsottuna saari, joka on herkän meren äärellä. Valitettavasti mahdollinen direktiivi ei koske Venäjää eikä Välimeren maita. Hyvä kysymys on, miten Suomen teollisuuden kilpailukyvyn käy?, muun muassa varustamotoimintaa harjoittavan Aspon toimitusjohtaja Aki Ojanen kysyy.

Ojanen myös muistuttaa, että laivat käyttävät jo nyt satamissa ollessaan puhdasta dieseliä ja liikennöidessään vähärikkistä polttoainetta eli tilanne on jo huomattavasti parantunut parin vuosikymmenen takaisesta.

Direktiivimuutoksen poliittinen käsittely voi kestää nopeimmillaan alle vuoden tai sitten vuosia.

– Tämän seurauksena transitoliikenne vähenee Venäjälle, tuontituotteiden hinnat nousevat ja vientikilpailukykymme heikkenee, Kaupan liiton kauppapoliittinen asiantuntija Hannu Kyyhkynen listaa lakimuutoksen uhkakuvia.

Myös Pohjois-Saksan ja Baltian maiden välisen maantieliikenteen sekä Ruotsin ja Tanskan alueiden liikenteen uskotaan lisääntyvän päätöksen myötä merkittävästi.

Suomen kannalta ikävää on, että muutos koskisi vain Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin rannikkovaltioita, jotka ovat aikanaan sitoutuneet erityiseen tiukkaan päästösääntelyyn ympäristösyistä. Näillä alueilla liikennöivien alusten olisi siis käytettävä vuoden 2015 alusta enintään 0,1 prosenttia rikkiä sisältävää polttoainetta, kun raja on nyt yksi prosentti.  Muualla maailmassa raja on 4,5 prosenttia ensi vuoteen asti, jolloin se laskee 3,5 prosenttiin ja vuonna 2024 edelleen 0,5 prosenttiin.

– Suomen valtiolla on linjaus, että Suomi alkaa keskustella tämän päätöksen voimaantulon myöhentämisestä, johtava asiantuntija Tiina Haapasalo EK:sta kertoo.

Hänen mukaansa edelleenkään ei ole tullut esille mitään, joka perustelisi IMO:n polttoainelaatua koskevan päätöksen ja sen tuomat voimakkaat kustannusvaikutukset.

Haapasalon mukaan IMO:n päätöksenteon taustalla vuonna 2008 ei ollut riittävää tietoa näin tiukkojen vaatimusten kustannusvaikutuksista. Logistiikkakustannukset ovat lisäksi Suomessa valmiiksi kilpailijamaita korkeammat pitkien etäisyyksien ja merimatkan vuoksi.

Mari Flink