Teknisen Kaupan lausunto jätelain kokonaisuudistuksesta

LAUSUNTO EHDOTUKSESTA UUDEKSI JÄTELAIKSI JA MUUTOSEHDOTUKSISTA YMPÄRISTÖNSUOJELULAKIIN

Teknisen Kaupan ja Palveluiden yhdistys ry esittää lausuntonaan kohteliaimmin seuraavaa:

Yleistä:

Jätelakiehdotus pitää sisällään epäselvyyksiä, jotka johtuvat käsityksemme mukaan muun muassa valmistelun tiukasta aikataulusta. Erityisesti olemme kiinnittäneet huomiota lainsäädännön muutosten aiheuttamien hyötyjen ja haittojen sekä taloudellisten vaikutusten arvioinnin puutteeseen lain perusteluissa.

Viranomaisvaltuudet

Viranomaiselle ehdotetaan jätelakiehdotuksen 108 §:ssä valtuuksia antaa tilapäinen tai pysyvä kielto valmistaa, maahantuoda, myydä tai käyttää tuotetta, jos valtioneuvoston asetuksessa säädettäviä vaatimuksia ei täytetä. Koska kyseisiä asetusluonnoksia ei vielä ole valmisteltu eikä ole tietoa, kuinka laajoiksi valtuudet ulottuvat, tuotteiden kieltovaikutuksia ei mielestämme pitäisi sisällyttää lakiin. Lisäksi kieltovaltuus tulee kytkeä mahdollisiin ympäristö- ja terveyshaittoihin. Yrityksellä on oltava mahdollisuus korjata laiminlyöntinsä, ja sen jälkeen kielto pitää voida peruuttaa.

Laiminlyöntimaksu

Lakiehdotuksen 113 §:ssä ehdotetaan uudeksi valvontakeinoksi laiminlyöntimaksua, joka laiminlyönnin lajin ja laiminlyöjän liikevaihdon mukaan olisi 500–500 000 euroa. Maksu olisi maksettava kuukauden kuluessa niissäkin tapauksissa, ettei se olisi saavuttanut lainvoimaa. Lisäksi maksu voitaisiin määrätä vuosittain uudelleen.

Yritysten liikevaihto pitää pääsääntöisesti sisällään toimintoja, joilla ei ole yhtymäkohtaa tuottajavastuun tai muiden 113 §:n velvollisuuksien kanssa. Maksu tulee rajata tuottajavastuun alaisen toiminnan liikevaihtoon. Maksun suuruuden on perustuttava ennalta määriteltyihin tarkkoihin kriteereihin, ja ne on sisällytettävä lain perusteluihin. Pakkausten tuottajien vastuun laajentaminen

Lakiehdotuksessa on otettava nykyistä paremmin huomioon JÄLKI-työryhmän tuottajavastuujaoksessa ja varsinaisessa työryhmässä esitetyt näkökohdat pakkausjätteiden erityspiirteistä. Nykyisen hyvin toimivan hyötykäyttöjärjestelmän avulla on saavutettu EU:n pakkausdirektiivin kierrätys- ja hyötykäyttötavoitteet ympäristön ja talouden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän vuoksi nykykäytäntöä, jossa tuottajavastuu on säädetty osittaiseksi, ei mielestämme tule muuttaa.

Sopimusperusteinen jätteenkuljetus

Kuntien ja yksityisten yritysten vastuunjakoon liittyy kiinteästi kysymys järjestetyn jätteenkuljetuksen toteuttamisesta. Yrityksillä, laitoksilla ja kiinteistöillä on oltava tulevaisuudessakin mahdollisuus kilpailuttaa asumis- ja yhdyskuntajätteidensä jätteenkuljetus. Jätelakiehdotuksen 24 §:ään sisältyy kaksi mallia, joista mielestämme niin kutsutun sopimusperäisen jätteenkuljetuksen salliva vaihtoehto 2 on parempi.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteen määritelmä tuottajavastuun selkiyttämiseksi

Sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin kohdistuvan tuottajavastuun selkiyttämiseksi jätelakiehdotuksen perusteluihin pitää lisätä sähkö- ja elektroniikkalaitteen tarkka määritelmä. Sähkö- ja elektroniikkaromudirektiivin liitteen I A kohdan 6 mukaan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sähkö- ja elektroniikkatyökalut lukuun ottamatta suuria, kiinteitä teollisuustyökaluja. Mielestämme jätelakiehdotuksen perusteluissa tulee määritellä kiinteä teollisuustyökalu. Euroopan metalliteollisuuden kattojärjestön Orgalimen määrittelee kiinteän teollisuustyökalut seuraavasti:

”Koneet tai järjestelmät, jotka koostuvat useasta eri laitteesta ja/tai komponentista, joista jokainen on valmistettu vain teollisuuskäyttöön ja asennettavaksi ammattilaisen toimesta kiinteästi tiettyyn paikkaan koneessa/järjestelmässä tai rakennuksessa suorittamaan erityistä tehtävää. Näitä koneeseen tai järjestelmään sisältyviä laitteita tai komponentteja ei ole tarkoitettu saattaa markkinoille erillisinä itsenäisinä toiminnallisina tai kaupallisina yksikköinä, eikä niitä siten voida pitää lopputuotteena”.Mielestämme tässä asiassa pitää seurata valtaosassa EU-jäsenmaita noudatettua sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määritelmää, joka pohjautuu komission sähkö- ja elektroniikkaromudirektiivistä antamaan ohjeistukseen).

Erikseen pitää määritellä myös, että sähkö- ja elektroniikkalaitteeksi ei lueta kiinteää laitteiston osaa, kuten esimerkiksi teollisuuden tarkkailu-, valvonta- ja käyttökomponentteja, jos ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta.