Keisarin armollisesta myrkkyasetuksesta EU:n kemikaalilainsäädännön 2000-luvun suuriin haasteisiin 

Kemikaalijakelijoiden vuosikongressissa syyskuussa kysyttiin "Quo vadis Europe?" ja etsittiin kysymykseen vastauksia, tai no, ainakin tunnistettiin toimintaympäristön tärkeitä tekijöitä, joita olisi ratkottava päästäksemme tavoitteeseemme Net Zero by 2050. Energiantuotannon ja erityisesti raskaan teollisuuden ratkaisut ja sitä kautta kemian sektori, ja kappas, ihan yksittäiset kemikaalit ja materiaalit, ovatkin keskeisessä roolissa tässä ihmiskunnan nykyhistorian ehkä suurimmassa murroksessa.  

Mutta mikä on eurooppalaisen kemikaalilainsäädännön rooli, tukeeko se isojen tavoitteiden saavuttamista, innovointia ja uusien teknologioiden käyttöönottoa? Vilkaisu historiaan voi olla paikallaan, jotta näkee paremmin, miten kemikaalilainsäädäntömme on kehittynyt nykyiseen muotoonsa, ja miten sitä pitäisi kehittää tulevaisuuden tarpeisiin. 

Mistä kaikki alkoi Suomessa? Kirjaimellisesti "myrkyistä", niin kemikaaleja kutsuttiin jo 1700-luvun alkupuolen rikoskaaressa ja sen jälkeen annetuissa kuninkaallisissa kirjeissä ja asetuksissa, jotka koskivat myrkkyjen käyttöä, käsittelyä ja luovuttamista. Myrkkyä koskevat määräykset sitten koottiin ja uudistettiin, kun Helsingissä 14. helmikuuta 1888 annettiin Suomen Suuriruhtinaskunnan Keisarillinen Majesteetin Armollinen Asetus myrkkykaupasta sekä siitä, mitä muuten myrkyllisistä aineista ja tawaroista on noudatettava. Tämä oli julkiluettawa saarnastuolista. 

Tämän jälkeen sekä myrkyn kauppaa koskevaa asetusta että rikoslakia laajennettiin ja täydennettiin erityisesti uusien ns. kasvinsuojeluaineiden tultua markkinoille. Täysin uusi myrkkyasetus annettiin 1946 ja 1969 myrkkylaki. Näitä voi jo pitää sisällön ja lähestymistapansa puolesta modernin kemikaalilainsäädännön esikuvina, vaikka ympäristöhaitat eivät vielä olleet myrkkysääntelyn aikaan fokuksessa.  

Suomen ensimmäistä kemikaalilakia valmisteltiin aikana, jolloin maamme kytkeytyi aiempaa vahvemmin osaksi eurooppalaista yhteisöä. Laki valmistui 1989. Sisämarkkinasäännöt koskivat Suomea vuoden 1994 ETA-sopimuksen myötä. Aiemmat myrkyt olivat sitä myötä vaarallisia kemikaaleja ja 1970-luvulla ensiaskeleitaan ottanut viranomaisvalvonta alkoi saada vakiintuneen muodon.  

Myös 2000-luvun lainsäädäntökehitys on ollut valtava, määrältään ja vaikutuksiltaan. REACH-asetus, joka annettiin joulukuussa 2006 ja tuli voimaan puoli vuotta myöhemmin, muutti merkittävästi yrityksiin kohdistuvia velvoitteita ja kemikaalivalvonnan prosesseja. Yhdessä CLP-asetuksen kanssa nämä kaksi EU-asetusta ovat olleet kemikaalihallinnan kivijalka lähes kahden vuosikymmenen ajan. REACH-asetuksella on pyritty tekemään Euroopasta kemikaaliturvallisuuden edelläkävijä.

Näiden ja lukuisten muiden tuoteryhmäkohtaisten asetusten myötä meillä Euroopan unionissa on maailman kattavin, vaativin ja kallein kemikaalivalvontajärjestelmä. Näin on todennut muun muassa eräs arvostamani kollega jo kymmenen vuotta sitten. Tohdin itse todeta, että tuosta toteamuksesta on jo menty eteenpäin, eikä aina hyvällä tavalla.  

Edellisen komission Green Deal toi tulleessaan säädöstsunamin myös kemikaalilainsäädäntöön. Noita tsunamiaaltoja vielä osittain odottelemme, koska muun muassa REACH-asetuksen muutosehdotuksia ei ehditty antaa päättyneellä parlamenttikaudella, mutta tiedossa on, että sieltä ne tulevat, väistämättä.  

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden säilymiseen on löydettävä keinoja nopeasti. Vaaditaan valtavia satsauksia uusiutuvan energian tuotantoon, valtavasti uutta teknologiaa. Nämä ovat niitä megaluokan kysymyksiä ja reunaehtoja sille, että onnistumme Euroopassa ja globaalisti.  

Huolestuttavaa tässä yhtälössä on se tosiasia, että keskeinen kemikaalilainsäädäntö ei ole onnistunut tukemaan innovaatioita ja vahvistamaan yritysten kilpailukykyä toivotulla tavalla.

Nyt kun uusi komissio hioo ohjelmaansa ja lainsäädännön uudistaminen jatkuu, on mahdollisuus tehdä viisaita ratkaisuja ja mahdollistavaa lainsäädäntöä. Suorastaan näytön paikka, myös kemikaalilainsäädännöstä päättäville. 

Terhi Kuljukka-Rabb

Tämä kirjoitus on osa TEKtalk-blogisarjaa, joka pureskelee teknisen kaupan ajankohtaisia tapahtumia ja ilmiöitä. Tarjoamme syvällisiä pohdintoja ajankohtaisista aiheista, avaamme markkinanäkymiä ja tarkastelemme, miten maailmanlaajuiset ilmiöt ja trendit vaikuttavat tekniseen kauppaan Suomessa. Seuraamalla LinkedInissä hashtagia #TEKtalk bongaat kirjoituksemme tuoreeltaan.