Teollisuuslaitoksen energiatehokkuus – askel kohti pienempää hiilijalanjälkeä

Yritysten sekä ihmisten ympäristötietoisuus on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Osittain se johtuu luonnollisesta mielenkiinnosta elinympäristöämme kohtaan, mutta lakimuutoksilla sekä hallituksen ilmastopolitiikalla on tässä myös merkittävä rooli. Sanna Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, ja nopeasti tämän jälkeen maamme on myös hiilinegatiivinen. Jotta nämä tavoitteet saavutetaan, tulee muutosta tapahtua rajulla kädellä.

Ajoneuvoteollisuus on muutoksessa paljon muita teollisuudenaloja edellä. Meille on tarjolla täyssähköautoja ja -työkoneita sekä vedyllä toimivaa raskasta kalustoa. Energiateollisuus on isossa murroksessa.

Teollisuudessa muutos on hitaampaa. Siellä käytetään edelleen paljon fossiilisia polttoaineita energiantuotantoon, vaikkakin vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö lisääntyy kaiken aikaa. Teollisuudessa on panostettu esimerkiksi hiukkaspäästöjen vähentämiseen, mikä on ilmaston kannalta tärkeää. Kuitenkin tuotantolaitosten energiatehokkuuden tarkasteluun on herätty vasta äskettäin.

Teollisuuslaitosten energiatehokkuutta voidaan tarkastella tuotanto- ja apuprosessien sekä ympäröivän infrastruktuurin lähtökohdista. Tuotantoprosessin energiatehokkuus ei koostu pelkästään prosessiin tuotetusta energiasta, vaan myös kaikki putkistoon asennetut laitteet vaikuttavat siihen.

Jos teollisuuslaitoksen prosessia lähdetään purkamaan sen alkupäästä, ensimmäisenä löytyy yleensä kattila, jolla tuotetaan tarvittava energia itse päätuotteen valmistamiseen. Usein nämä kattilat toimivat edelleen fossiilisella polttoaineella. Seuraavaksi tuotettu energia ohjataan putkistoon, johon on asennettu erilaisia venttiileitä ja muita komponentteja. Usein ajatellaan, että venttiileiden rooli ei ole energiatehokkuuden kannalta kovin merkittävä, mutta todellisuudessa asia on toisin: jos venttiileitä ja muita komponentteja ei ole valittu oikein, niiden kautta voi syntyä merkittäviä hajapäästöjä. Nämä hajapäästöt ovat sekä energian että luonnonvarojen tuhlaamista.

Myöskään huoltoja ei sovi unohtaa. Jos laitteiden huollot laiminlyödään, laitteiden elinkaari lyhenee merkittävästi, eivätkä ne enää täytä kriteerejään.

Teollisuuslaitosten energiatehokkuus rakentuu siis pienistä osista, joita tehostamalla saadaan merkittävää säästöä, niin luontoa kuin rahaa ajatellen. Näitä parannuksia lähdetään usein tekemään ns. alkulähteeltä, eli kattilasta. Kun kattilan lisäksi käydään koko järjestelmä läpi ja tehdään oikeat komponenttivalinnat, saadaan teollisuuslaitosten energiatehokuutta parannettua ja hajapäästöt kuriin.

Pienillä asioilla on merkitystä, kun ajatellaan kokonaisuutta. Suomessa tehdään jo paljon sen eteen, että olisimme valmiita luopumaan fossiilisista polttoaineista ja kykenisimme korvaamaan ne maakaasulla, biokaasulla ja erityisesti vedyllä. Ehkä jonakin kauniina päivänä yhteiskuntamme on valmis luopumaan myös ydinvoimasta. Siihen saattaa toki mennä vielä tovi.

Pienin, mutta varmoin askelin kohti hiilineutraaliutta!