EU:n uusi kestävyyslainsäädäntö uhkana pk-yrityksille

Kuukausi sitten suuri joukko eurooppalaisia teollisuusjohtajia kokoontui Antwerpissä ja esitti seuraavan komission uudeksi teemaksi European Industry Dealia. Tämä sisältäisi nykyisen European Green Dealin valuvikojen korjaamista kuten toimia sääntelyn epäjohdonmukaisuuden, ristiriitaisten tavoitteiden, lainsäädännön tarpeettoman monimutkaisuuden ja yliraportoinnin poistamiseksi. Tätä on todellakin syytä kannattaa.

Yksi sydämentykytystä etenkin pk-sektorille aiheuttavan kokonaisuuden eli kestävyysraportointia koskevan direktiivin CSRD:n yleistavoitteena on edistää yritysten vastuullisuustyötä. Itse direktiivi koskee tänä vuonna suuria pörssiyrityksiä, mutta käytännössä niiden hankinta- ja arvoketjuissa olevat pk-yritykset joutuvat raportoimaan omasta toiminnastaan niille.

Vuoden takaisessa hallituksen esitysluonnoksessa kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) voimaansaattamisesta listattiin joukko välittömiä vaikutuksia uusien raportointivelvoitteiden ulkopuolisille yrityksille, joista valtaosa on pk-yrityksiä. Esityksessä todettiin, että on todennäköistä, että uusien vaatimusten mukaisten menettelytapojen, joita kestävyysraportointivelvoitteiden täyttäminen edellyttää, käyttöönotto on sangen vaativaa yrityksille. Pelkästään raportoitavien tietojen volyymi voi nousta merkittävästi nykyisestä.

Mitä suurempi yritys, sitä isompia alihankkijoita sen on käytettävä hankintatarpeidensa täyttämiseksi, ja tällaisilla isokokoisilla alihankkijoilla on puolestaan mahdollista käyttää resurssejaan kestävyysraportointiin pienikokoista kilpailijaansa paremmin.

Tässä suhteessa on riskinä, että raportointivelvollisuus johtaa pienten alihankkijayritysten vähenemiseen unionissa yritysjärjestelyjen kautta tai toiminnan lopettamiseen sen osoittautuessa kannattamattomaksi raportointivelvoitteiden johdosta.

Osa CSRD-direktiiviä on ESRS, European Sustainability Reporting Standards. Tällä standardilla määritellään se, mitä eri kestävyyden aihealueista raportoidaan. ESRS koostuu 12:sta eri aihealueen standardista, jotka auttavat raportoimaan organisaation ESG-toimista (Enviromental, Social, Governance). Sen alta löytyy 1144 eri tietopistettä, joista yrityksen on valittava omaan toimintaansa sopivat raportoitavat mittarit, joista osa on numeerisia, mutta osa kvalitatiivisessa teksti muodossa raportoitavia.

Tätä edeltää yritysten tekemä oleellisuusanalyysi, jonka perusteella pitäisi pystyä oikeat tietopisteet määrittelemään. Tämä työ vaatii useissa yrityksissä sellaista osaamista ja resursseja, joita sillä ei välttämättä ole. Isoimmat yritykset tukeutuvat konsulttien osaamiseen. Kustannukset kasvavat kaikilla yrityksillä.

Lainsäädäntöä on tässäkin tapauksessa tavoitteena täsmentää, mutta sitä odotellessa vaateet ja pk-yritysten osaaminen ja kyky siihen vastata eivät kohtaa.

Nykyinen komissio on suuressa kunnianhimossaan päästänyt läpi lainsäädäntöä, joka on kovastikin keskeneräistä. Tästä aiheutuu ylimääräistä työtä ja merkittäviä kustannuksia etenkin pk-yrityksille. Toivotaan, että uusi komissio huomioi yritysten toiveet ja vähentää sääntelyä ja yliraportointia. Muuten käy niin, että EU todellakin sääntelee itsensä hengiltä.

Markku Uitto

>> Mikä on tilanne jäsenyrityksissämme? Teknisen Kaupan Liitto teki jäsenyrityksilleen kyselytutkimuksen kestävyysraportointiin liittyen helmi-maaliskuussa 2024. Moni pk-yritys on nyt suuren epätietoisuuden vallassa, lue lisää.

Kansikuva: Tekoäly DALL-E:n näkemys EU:n kestävyyslainsäädännön vaikutuksista pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Tämä kirjoitus on osa TEKtalk-blogisarjaa, joka pureskelee teknisen kaupan ajankohtaisia tapahtumia ja ilmiöitä. Tarjoamme syvällisiä pohdintoja ajankohtaisista aiheista, avaamme markkinanäkymiä ja tarkastelemme, miten maailmanlaajuiset ilmiöt ja trendit vaikuttavat tekniseen kauppaan Suomessa. Seuraamalla LinkedInissä hashtagia #TEKtalk bongaat kirjoituksemme tuoreeltaan.